Takin mies olisi voinut ostaa, mutta naisten kenkiä ei todellakaan. Hän kävelee makuhuoneeseen ja siellä se sika on jonkun toisen naisen kanssa. Ihan kuin huonosta vitsistä.

Finnairin lennolla Ounan vieressä istuva nainen elehti innokkaasti kertoessaan ystävälleen tarinaa. Mitä hän sitten teki? Ystävä kysyi silmät pyöreinä.

Mitäpä luulet? nappasi miehensä ja sen ämmän vaatteet ja heitti ne parvekkeelta suoraan Helsingin loskaiselle kadulle. Voin vain kuvitella sitä.

Huudon määrää. Oona huokaisi raskaasti. Lentoa Helsinkivantaalle oli jäljellä vielä.

Puolitoista tuntia hänen vastamelukuulokkeensa olivat menneet rikki. Eivätkä nämä kaksi juoruavaa naista lakanneet puhumasta pettämisestä. Oona oli aivan.

loppu työmatkansa jäljiltä. Voisitteko olla edes hetken hiljaa? Ona ei lopulta kestänyt enää.

Olette pälpättäneet kaksi ja puoli tuntia. Häiritsemmekö me muka sinua? Pääkertoja räpytteli silmiään viattomasti.

Häiritsette ja uskon, ettei koko lentokone halua tietää ystäväsi miehen. Rakastajattaren alusvaatteiden väriä. Oona tuuskaisi.

Olet väärässä rouva kuului miehen ääni viereiseltä riviltä. Tämähän on opettavaista. Tiedänpähän, miten en jää kiinni, kun vaimo palaa työmatkalta.

Mies nauroi ja pian useampi. Matkustaja yhtyy nauruun. Oma ajatukseni ymmärrän Ounaa täysin.

Lentokoneessa väsyneenä toisten ihmisten myrkyllisen draaman kuunteleminen on raivostuttavaa, mutta samalla tämä kohtaus toimii karmivana ennustuksena sille, mitä Ouna tulee pian itse kokemaan. Ounalle kaikki tämä puhe pettämisestä muistutti vanhasta painajaisesta. Ainoa asia, jota hän todella pelkäsi, oli läheisen ihmisen petos.

Kauan sitten hänen oma isänsä oli jättänyt perheen jonkun nuoremman naisen takia. Oona ei muistanut isänsä, mutta muisti äitinsä katkerat sanat. Kaikki ne ovat samanlaisia.

Etsivät vain, missä sänky on pehmeämpi ja lohikeitto maukkaampaa. Lopulta Ouna onnistui nukahtamaan. Kun hän heräsi, naapuripenkin nainen ravisteli häntä olkapäästä.

Haloo, herätkää jo. Kaikki muut ovat jo lähteneet. Etkä sinä päästä meitä ohi.

Et antanut meidän jutella, mutta itse kuorsasit koko matkan. Helsinki otti ounan vastaan sakeassa harmaassa aamusumussa. Sumu oli niin tiheä, että koko kaupunki tuntui uponneen siihen vain satunnaiset autonvalot ja kehä kolmannen liikenteen kohina rikkoivat tyhjyyden.

Suoraan lentokentältä Oona päätti ajaa Ruoholahteen toimistolleen. Hän halusi tarkistaa, ettei mitään pahaa ollut tapahtunut hänen poissa ollessaan. Hän käveli hiljaisella käytävällä.

Työntekijöiden oli määrä saapua vasta tunnin kuluttua. Vain hänen omassa kulmahuoneessaan paloi valo. Outoa, Oona mutisi.

Olin varma, että sammutin sen. Ehkä siivooja Marja on täällä. Marja oli huonokuuloinen, mukava ja erittäin vastuullinen työntekijä.

Mutta kun Ouna raotti ovea, hän jähmettyy. Sisällä ei ollut marja. Vieraan oloinen mies penkoi hänen tavaroitaan, jotka Ouna oli itse lukinnut.

Kun Oona avasi oven kokonaan, hän tunnisti miehen Sami, se sama Sami, joka oli jo vuoden ajan yrittänyt ostaa Ounan yrityksen. Yrityksellä oli mennyt viime aikoina hieman heikosti, mutta Ouna ei todellakaan aikonut myydä elämäntyötään. No mitä siinä seisot?

Tule sisään, kun kerran tulit. Sami sanoi isännän. Elkein, mitä ihmettä sinä kuvittelet tekeväsi?

Oona oli muuttumassa raivostuneeksi leijonaksi. Rauhoitu. Meidän täytyy puhua, Sami sanoi ylimielisesti.

Meillä ei ole mitään puhuttavaa. Oona sihahti. Usko tai älä, mutta on.

Sami hymyyili ja nosti pöydältä sinisen kansion. Kansion, jossa Ouna säilytti yrityksen virallisia osakasakirjoja. Jos Sami oli löytänyt sen, hän tiesi, että Ouna omisti yrityksestä vain 49%.

Hänen miehensä Petri omisti 51%, sillä Petri oli sijoittanut alkupääoman heidän mennessään naimisiin. Jos Petri haluaisi, hän voisi jättää Oonan tyhjin käsin. No löisit kansion.

Entä sitten? Oona vastasi yrittäen peittää pelkonsa. Nyt tiedän miten saan tämän yrityksen.

Sami virnisti inhottavasti. Etpä taida, Sami, mutta sinä sen sijaan voit saada vankeustuomion murtautumisesta, toimistoon ja yritysvakoilusta. Oona kulta, sinä et nyt ymmärrä.

Sami koputti. Kynnellään toista vihreää kansiota. Minä pysyn vapaana ja saan yrityksen.

Sinä sen sijaan saatat joutua vankilaan. Täällä on kaikki todisteet sinun kaksinkertaisesta kirjanpidostasi ja veropetoksistasi. Älä puhu roskaa.

Minä hoidan asiat rehellisesti. Sinä ehkä, mutta entäpä pääkirjanpitäjäsi Anniina? Hänkin on valmis todistamaan sinua vastaan.

Sami sanoi itsevarmasti: “Säälin sinua. Kaukaa katsottuna näytät fiksulta, mutta läheltä olet pelkkää kulissia. Anna olla.

Viikon kuluttua aloitamme fuion. Saat kyllä hyvät erorahat. Oma tunteeni, tämä kohtaus saa vereni kiehumaan.

Tapa, jolla Sami manipuloi ja kiristää oonaa, on äärimmäisen kylmäverinen. Se osoittaa, kuinka raadollista ja armotonta liikeelämä voi pahimmillaan olla. Ounan turvallisuuden tunne murenee sekunneissa.

Yhtäkkiä Oonan puhelin soi. Se oli Anniina kirjanpidosta. Oona, sinähän tulet vasta huomenna.

Niin huomenna. Oona valehteli. Hyvä juttu.

Me saimme kaikki raportit valmiiksi eilen, joten voisimmeko pitää tämän päivän vapaata? Kunoona antoi luvan. Anniinan ääni ilahtui valtavasti.

Oona katsoi Samia voitonriemuisesti. Turhaan iloitset. Koko kirjanpito-osastollasi on tänään työhaastattelut muualle.

Rotat jättävät uppoavan laivan ensimmäisenä. Huomenna tänne tulee verohallinnon tarkastajat ja tiedät varsin hyvin, että he löytävät nuo rikkomukset. Sami vain hymyili, vilkutti hyvästiksi ja käveli ulos.

Ouna lyyhistyi työtuoliinsa. Hän oli juuri palannut Tukholmasta, jossa sijoittajat olivat ensin luvanneet kuita taivaalta, mutta vetäytyneet yhtäkkiä vedoten epäselvyyksiin asiakirjoissa. Oona tajusi nyt, miksi hän päätti, että hänen oli puhuttava miehensä Petrin kanssa heti.

Hän otti taksin kotiin Ullanlinnaan. Asunnon ovi oli lukittu vain kerran, ei. Takalukkoon, kuten heillä oli tapana.

Ouna ryntäsi sisään kenkiään riisumatta. Asunto oli sotkussa ja makuuhuoneessa. Heidän yhteisen torkkupeittonsa alla makasivat hänen aviomiehensä Petri ja pääkirjanpitäjä Anniina.

Anniina räpytteli tekoripsiään ja veti peittoa ylemmäs löukaansa asti. Mitä ihmettä sinä täällä teet? Petrin äänessä oli sekoitus yllätystä ja silkkaa.

Röhkeittä. Anteeksi. Kuinka?

Mitä te teette minun asunnossani? Äläpä ala. Petri Tuuskaisi.

Tämä on minun asuntoni. Ostin tämän ennen avioliittoa ja puolet yrityksestä on minun. Myyn osuuteni velkojen takia Samin firmalle.

Jos haluat pysyä poissa vankilasta, sinun on paras pitää suusi kiinni. Ouna muisti lentokoneen juoruavat naiset. Juuri nyt hän olisi halunnut heittää nämä kaksi ja heidän tavaransa parvekkeelta alas.

Kokeilepa vain, niin lennät itse perässä, Anniina sanoi hiljaa. Aivan kuin lukien Ounan ajatukset. Tämä on naurettavaa.

Petri nauroi ja kietoi kätensä Anniinan ympärille. Mutta olen iloinen, että tämä ratkesi näin. Ei draamaa, ei huutoa.

Nyt voit mennä. Olen pakannut laukkusi eteen ja tilannut sinulle taksin. Oma analyysini.

Petrin kylmyys on suorastaan psykopaattista. He ovat rakentaneet elämän yhdessä ja mies heittää vaimonsa ulos asunnosta kuin roskapussin ilman minkäänlaista katumusta. Se, että Anniina Oonan työntekijä ja ystävä Ö on mukana juonessa, tekee petoksesta kaksi kertaa tuskallisemman.

Oona seisoi kadulla laukkujensa kanssa ennen kuin ehti edes tajuta, mitä oli tapahtunut. Minne ajetaan? Taksikuski kysyy.

En tiedä. En ole vielä keksinyt. Hän selasi puhelimensa yhteystietoja, kelle hän voisi kertoa.

Toiset iloitsisivat hänen romahduksestaan, toisia ei kiinnostaisi. Vain Tuuli hänen paras ystävänsä lapsuudesta saakka auttaisi. Tuuli.

Hei, voinko tulla luoksesi? Moi. Tottakai.

Tänne Kanarialle mahtuu aina yksi rikas ja kaunis bisnesnainen lisää. Et siis ole Suomessa. Oona sanoi pettyneenä kerrankin lomalla.

Mitä on tapahtunut? Petri heitti minut ulos. Hän uhkaa laittaa minut vankilaan, jollen suostu myymään yritystä.

Samille. Mitä? Miten Petri voi tehdä noin?

Hän on vehkeelllyt Samin kanssa. Selkäni takana. Olen vain pieni kala, jonka business juuri raatelivat.

Kuule, mene minun asunnolleni Lauttasaareen. Naapurilla on varaa vain. Laitan heille viestiä.

Mietitään siellä rauhassa. Isän lähdön jälkeen Oonan äidillä oli ollut vaikeaa. Kolme työtä, jotta lapset saisivat ruokaa ja vaatteita.

Äiti kuoli Ounan ollessa 14-vuotias. Sitten Oona tapasi Petrin rauhallisen, älykkään ja luotettavan miehen. He perustivat yrityksen ja rakensivat nollasta oman pienen imperiyinsa.

Samin Oona oli tuntenut aaltoyliopiston ajoilta. Sami oli ollut ihastunut Oonaan, mutta Ouna oli torjunut hänet. Anniinan hän oli palkannut säälistä, kun tämän eksmies oli huijannut häntä ja jättänyt suuret velat.

Näin Anniina oli päässyt yritykseen ja lopulta Ounan ja Petrin sänkyyn. Päivä kääntyy iltaan Tuulin asunnossa Lauttasaaressa. Ouna tuijotti asiakirjoja.

Tästä ei ollut tulospääsyä. Seuraavana päivänä verotarkastajat tuhoaisivat hänet tai hänen olisi pakko allekirjoittaa nöyryyttävä sopimus Samin kanssa Petrin. Silmien edessä hän keräsi tavaransa ja meni alas odottamaan taksia.

Mutta taksin sijaan paikalle ajoi Sami Oona, puhutaan. Minulla ei ole mitään puhuttavaa pettureiden kanssa. Mö osuutesi minulle.

En. Milloin sinusta tuli tuollainen Narttu? Sami kysysi.

Silloin kun sinusta tuli korppikotka, Oona tuuskaisi, istui taksiin ja purskahti lohduttomaan itkuun. Hän oli menettänyt samana päivänä aviomiehensä, parhaan ystävänsä, opiskelukaverinsa ja yrityksensä. Seuraavana päivänä Ouna joutui antamaan periksi.

Petri näytti hänelle väärennetyt asiakirjat, joilla Ouna oli muka siirtänyt rahaa pöytälaatikko firmoihin. Anniina istui Petrin vieressä omahyväisesti hymyillen. Anniina, miten saatoit?

Oona kysyy murtuneena. Miehet ymmärrän, heidän ytimensä on usein mätä, mutta me olimme ystäviä. Minä autoin sinua, kun olit pohjalla.

Mitä sitten? Anniina kohautti olkiaan. Minäkin haluan rikkaan miehen, luksuselämää ja sen, että minua kunnioitetaan ja pelätään.

Elämästä pitää nauttia eikä vain tehdä töitä. Petri lupasi jakaa rahat kanssani, kun yritys on myyty. Oona allekirjoitti paperit.

Enempää en voinut tehdä, hän sanoi hiljaa. Fiksu tyttö Sami totesi ylimielisesti. Illalla juhlitaan ravintolassa.

Tulkaa kaikki. Petri myhäili. Oona ei tietenkään aikonut mennä minnekään, mutta tuntia ennen juhlia Sami ilmestyi taas hänen ovelleen.

Tule mukaani. Pidetään tästä hauskaa. Oona yritti kieltäytyä, mutta jokin Samin äänensävyssä sai hänet suostumaan.

Kalliissa helsinkiläisessa ravintolassa oli äänekästä. Petri istui pöydän päässä tyytyväisenä Anniina hänen vieressään pukeutuneena juuri siihen valkoiseen designtakkiin, josta Ouna oli haaveillut. Katsokaas, ex-vaimo saapui.

Petri kohotti viinilasiaan. Istu vain. Minä tarjoan.

Sami ei istuutunut. Hän käveli pöydän viereen ja heitti sille vihreän kansion. Katsotaanpa ensin jotain muuta.

Hän avasi kansion, joka oli täynnä. Pankkisiirtoja, viestiketjuja ja väärennettyjä sopimuksia. Kaikki ne, joita Anniina ei ollut ehtinyt tuhota.

===== PART 2 =====

Tämä on väärennoss. Minun allekirjoitukseni on väärennetty. Petri huusi kasvoiltaan tulipunaisena.

Käsialaasiantuntija on eri mieltä. Sami kohautti Olkiaan. Täällä on todisteet kaikista sinun ja Anniinan tekemistä kavalluksista.

Aivan kuten halusitte. Anniina kalpeni. Vielä minuutti sitten hän oli ollut petoelain.

Nyt hän oli ansaan jäänyt hiiri. Se en ollut minä. Se oli Oona.

Anniina kiljui. Soittakaa poliisi. Nämä ovat huijareita.

Rauhoitu. Sami nosti kätensä. Poliisi tietää.

Joo. Lähetin heille kaiken aamulla. Samassa ravintolan ikkunan takaa alkoi kuulua poliisiauton sireenien ulvontaa.

Petri nousi ylös kaataen viinilasinsa. Anniina peitti kasvonsa käsiin. No aiotko vieläkin väittää minua petturiksi?

Sami katsoi Oonaa, naista, johon hän oli rakastunut jo opiskeluaikoina. ja jota hän oli epätoivoisesti yrittänyt pelastaa viimeisen puolen vuoden ajan kulissien takana. Oona katsoi häntä sanattomana.

Oma huomioni. Tämä on tarinan upein käännekohta. Samin suunnitelma oli nerokas.

Hän tiesi, ettei Oona uskoisi varoituksia ilman todisteita, joten hänen oli esitettävä vihollista päästäkseen lähelle Petriä ja Anniinaa keräämään. todisteet. Tässä näkyy todellinen rakkaus.

Tekoja, ei vain sanoja. Kaksi kuukautta myöhemmin Oona istui jälleen kulmahuoneessaan Ruoholahdessa. Yritys oli jälleen hänen.

Velat oli kuitattu ja Petri ja Anniina odottivat oikeudenkäyntiä petoksesta. Oona asui edelleen tuulin luona, sillä hän ei halunnut palata kotiin, joka muistutti petturista. Sami kävi hänen luonaan iltaisin.

He joivat teetä, väittelivät liikeelämän luvuista ja muistelivat aaltoyliopiston aikoja. Sami ei koskaan kehuskellut sillä, mitä oli Ounan hyväksi tehnyt, eikä vaatinut mitään vastineeksi. “Milloin sinä oikein aiot mennä naimisiin?” Tuuli kysyy kerran Samilta.

“Odotan. Erästä tiettyä henkilöä.” Sami vastasi vakavana ja katsoi Oonaa. Älä viitsi.

Oona tuhahti, mutta hänen poskensa lehahtivat punaisiksi. Hänen sielussaan oli jälleen lämmin, aivan kuten nuoruudessa, jolloin he olivat täynnä toivoa, uskoa ihmisiin ja rakkauteen. Puoli vuotta myöhemmin Sami sai vihdoin tahtonsa läpi.

He menivät Oonan kanssa naimisiin. Myöhemmin he päättivät perheneuvostossa, että Sami ottaisi vetovastuun yrityksestä, kun taas Ouna jäisi kotiin valmistautumaan heidän ensimmäisen lapsensa syntymään. Jos tämä tarina kosketti teitä ja piditte tästä suomalaisesta sovituksesta, toivon, että tuette minua painamalla tykkäänappia.

Teille se on vain yksi klikkaus, mutta minulle se on paras mahdollinen kiitos. Pysykää terveinä ja kaikkea hyvää teille.

===== PART 3 =====